The Dress

Olihan se tämänkin hää(puku)hullun vielä raahauduttava tänä iltana koneelle raapustamaan, kun kyseessä on sentään Käytä hääpukuasi -päivä! Voi video, kun just nyt harmittaa, että tuo mun prinsessamekko vaihtoi omistajaa jo pian häiden jälkeen..niisk! Vaikka ihan kuin olisin mahtumassa siihen tämän möhömahani (ja 12 ekstrakilon sitten häiden..hah!) kanssa. Olisin kyllä varmasti pukenut sen tänään päälle ja voin vaan kuvitella, kuinka tuo meidän pikku neiti olisi ollut yhtä fiiliksissä kuin äitinsäkin!

Mä siis ra-kas-tan hääpukuja. :D Edelleen käyn viikottain selailemassa hääblogeja ihan vaan ihastellakseni niitä mekkoja, tallennan telkkarista kaikki hääpukuohjelmat ja haaveilen siitä, että joku mun kaveri menisi naimisiin ja pääsisin mukaan sovittelemaan hääpukuja (koska en nyt oikein viitsi omin päin enää mennä noita liikkeitä kiertelemään vihkisormus sormessa.. :D). Oon jopa puolitosissani harkinnut alanvaihtoa ja oman hääpukuliikkeen perustamista. ;) Ei siis yllättäne, että tää päivä olisi ollut just mun juttu? Heh.

Me mentiin mieheni kanssa naimisiin syyskuussa 2012 ja aloin etsiä sitä the pukua heti siinä kihlauksen jälkeen, joulukuussa 2011. Ja sehän se vasta prosessi meinasi ollakin! Sovittelua sovittelun perään, mistään puvusta ei tuntunut tulevan sitä taianomaista fiilistä ja tiukka budjetti rajasi valikoimasta ne mielettömimmät yksilöt. Halusin satiinisen, lantiolta levenevän suht. elegantin puvun, jossa olisi kuitenkin timanttisia yksityiskohtia ja yksi olkain. Vaan eipä löytynyt sellaista pukua ei. Kun sitten vihdoin eräänä päivänä uskaltauduin sovittamaan jotain aivan muuta, niin se olikin sitten siinä. Kolmaskymmenes sovitettu mekko ja kaukana yksinkertaisen elegantista! Olisihan mun pitänyt jo alunperin tajuta, että mihin sitä prinsessaluonne kermakakuista pääsisi ja siinä sitä sitten lopulta oltiin, hääpäivänä pukeuduttuna juuri minun näköiseen organza-unelmaan.

Löysin tämän kerran käytetyn Mori Leen puvun käytettynä varsin huokeaan hintaan ja pienellä fiksailulla, eli tuon yhden olkaimen lisäämisellä, siitä tuli jollain tapaa mulle uniikimpi puku.

(krhm, helma ei siis ollut edestä tuollainen 10cm liian lyhyt,
unohdettiin vaan kaasojen kanssa suoristaa se automatkan jälkeen..)

Valitettavasti tuohon aikaan asuttiin pienessä asunnossa, enkä nähnyt oikein mitään järkeä puvun säästämiselle, varsinkin kun ne siitä tienatut eurosetkin oli varsin tervetulleita häiden kuihduttamalle pankkitilille.. Joten niin matkasi tuo puku Tampereen häämessujen Jotain Käytettyä -tapahtuman kautta jollekin uudelle onnelliselle morsiamelle. Kyllähän se nyt vähän harmittaa (ja kaduttaa?), etten pukua säästänyt, varsinkin kun näitä pikku-prinsessoja nyt tulee vielä lisää meidän talouteen. Ehkä sitä joskus täytyy pitää jotkut vihkivalojen uusimiset, että saan pukeutua vielä uudestaan johonkin yhtä ihanaan kermakakkuun?! :D

Kaikki muutkin häähullut huutaa nyt kommenttiboksissa hep, ja heittäkääpä myös linkkejä teidän blogeissa mahdollisesti oleviin hääpukupostauksiin! ;)

kuvat: Tuomas Mikkonen Photography